hearts

Mistä puhe, siitä puute. Ei aina niinkään. Ruuasta puhutaan nyt niin paljon, että mielestäni vähemmälläkin puheella pärjäisi. Kautta vuosien on jokin ruoka-aihe tai -aine nostettu yli muiden. Hetki on kohkattu niin, että kylmät väreet ovat kulkeneet selkäpiissä ja syyllisyys on painanut hartioita.

Kaikkihan muistavat rasvakeskustelun. Voi oli joskus voita, eikä sitä mikään voita. Sitten voi suli olemattomiin. Kevytrasvat ja margariinit päätyivät suomalaisten ruokapöytiin. Eikä tästä käänteestä mitään pahaa sanottavaa. Muuta kuin että ihan niin ehdotonta suhtautumista kuin saimme kokea, ei voi kovin suvaitsevaksi kehua. Joku  elelee  hyvin voinsa kanssa, meille toisille kävi ehkä köpelömmin. Suomi oli jossain välissä ihmeissään voivuorten kanssa. Nyt lehmät taitavat lypsää rasvatonta maitoa tai vaikkapa kauramaitoa.

Kananmunat on pantu välillä pannaan ja toisinaan onneksi päästetty pois pannasta. Nyt on munansyöjille parempi hetki.

Lautasmallin oikeaoppisuudesta on väännetty kättä. Pitääkö puolet lautasesta peittää kasviksilla vai mikä onkaan oikea määrä. Jos lautanen on hillittömän kokoinen, kuten nykymuoti on, niin enpä yrittäisi peittää lautasen puolikasta kasviksilla, enkä ruuallakaan sen paremmin. Vähemmän on enemmän. Jos kasvikset ovat vetisiä ja mauttomia pakastesekavihanneksia, niin siinä ja siinä, että laittaisin ollenkaan lautaselleni.

Vehnäset ja pulla ovat superruokaani. Auts! Noin ei saa sanoa. Nyt pitää popsia kauraa monessa muodossa. Kaurasta onkin tainnut tulla kallista, kun sen kysyntä on vilkastunut. Ennen keitettiin aamukaurapuurot ja sillä siisti. Hieno homma, mutta pitääkö kauran kanssa lotrata siellä ja täällä.

Karppaaminen oli aikansa pinnalla. Hiilihydraatittomuuden nimiin vannoneita tunsin montakin. Voita ja kermaa karppaajat söivät niin, että meikäläisen kolesteroli kohosi pelkillä puheilla.

Nyt olisi hienointa olla vegaani. Minun puolestani vegaanit saavat olla mitä ovat. Jos heillä on hyvä olla, niin eipä toisella tavalla ajattelevan ja elävän passaa siihen kommenttejaan heittää. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Niinhän se menee. Tai pitäisi mennä. Näin pitäisi ajatella myös niiden, jotka vannovat jonkin ruokaismin nimeen.

Nyt on kesä ja luonnonantimet parhaimmillaan. Niiden ihmisten puheille, jotka kehottavat jarruttamaan marjojen ja hedelmien syöntiä, en lotkauta korvaani. Tällainenkin ”marjaprofeettaa” tuli kerran vastaan.

Nauttikaa hyvällä omallatunnolla kaikesta hyvästä. Kohtuus on yhä käyttökelpoinen mittari. Kohtuudella kaikkea: aurinkoa, hiekkarantoja, uimista, marjoja, jätskiä, kauraleipää, lihaa ja herkkuja!

Syksymmällä tavataan!

Kesälaitumien houkutuksille periksi antava

Raija Hallikainen

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

     Raija 500x281