hearts

”Viheralueiden lähellä asuvilla vähemmän sydänsairauksia.” Näin otsikoi YLE:n nettiuutiset jutun, joka käsitteli suomalaistenkin suurta ongelmaa, sydänterveyttä.  Jutun tietojen pohjana on yhdysvaltalaistutkimus, jossa mukana oli 250000 yli 65-vuotiasta.

YLE:n välittämien  tietojen mukaan vihreilla alueilla asuvat sairastuivat sydäninfarktiin 25 prosenttia, iskemiseen sydänsairauteen 20 prosenttia, sydämen vajaatoimintaan 16 prosenttia ja eteisvärinään 6 prosenttia epätodennäköisemmin kuin vähemmän vihreillä alueilla asuvat. Tarkempi analyysi paljasti myös, että vihreämmillä alueilla asuvilla oli vähemmän sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Asukkaiden sosiaalinen asema ja alueen tulotaso eivät selittäneet löydöksiä.

Jokainen voi olla mitä mieltä tahansa tuloksista, mutta yhtä ei käy kiistäminen. Terveemmän sydämen tavoittelussa kaikkien keinojen pitää olla käytössä. En hymähtelisi myöskään sille huomiolle,  että puut, pensaat ja puistot ovat hyviä ”terapeutteja” ihmisille.  Suomalainen, jos kuka, on ymmärtänyt luonnon tärkeyden virkistäjänä ja liikunnan mahdollistajana. Siis terveyden edistäjänä.

Vanha vitsihän on, että suomalaisen ihanneasuinpaikka on keskellä kaupunkia, järven rannalla ja palveluiden vieressä.  Näille toiveille on naureskeltu liiankin kanssa ja toivotettu tällaiset ihmiset takaisin landelle tai skogeen.

Itse olen tupannut sanomaan, että kaikki haluavat asua siellä, minne pääsee hyvin omalla autolla. Tosin kukaan ei halua sitä autotietä asuntonsa viereen. Joku muu saa kuunnella katkeamatonta liikennemelua. Näinhän se menee.

Kuuntelen ja katselen enemmän kuin huolissani sitä, miten kaupunkirakenteita ollaan tiivistämässä varsinkin Etelä-Suomen isoissa kaupungeissa. En halua puhua politiikkaa, mutta puhun nyt ihmisen äänellä. Isoja rakennuskomplekseja nousee alueille vieriviereen ja tuhkatiheään. Jos ennen naurettiin ja halveksittiin betonilähiöitä, niin nyt ne tuntuvat väljinä ja matalien talojen alueina suorastaan eedeneiltä.

Vanhojen puiden tilalle kasvaa nyt kymmenien kerrosten korkuisia taloja. Mihin todella unohtuivat puut, pensaat ja pulut? Ihmisten täytyy paeta vapaa-aikanaan näistä betoniviidakoista väljemmille vesille. Pitää olla oma auto, vaikka tiiviillä kaupunkirakenteella yritetään saada autot pois kaduilta.

Vihreyden puutteen ohella melu on iso terveyttä lannistava asia.  Liikenteen melu stressaa ja ottaa päähänkin, kirjaimellisesti. Myös muu kuin liikenteen melu rassaa. Jytämusa, joka soi kauppakeskuksissa, on inhokki numero kaksi. Miksi kauppakeskusten pitää soida? Sitä teknomelua saa jokainen kuunnella omista apparaateistaan. Sitähän suoltaa sun sata radiokanavaa lähes tauotta.

Nyt on tullut parannettua maailmaa liiankin kanssa. Jos ette ole kanssani samaa mieltä, ei se mitään. Mieltähän saa aina olla. Minä ainakin sain pulputettua sydämeni puhtaaksi.

On meillä kuitenkin moni asia hyvin, ja olen kiitollinen enemmän kuin äkäinen ihminen. Saa silti sanoa. Joskus pitää sanoa lujaa tullakseen kuulluksi, vai mitä?

Kohti ihanaa kevään vihreyttä ja lintujen laulua huoletonna kuljeskellen

 

Raija Hallikainen

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

     Raija 500x281