hearts

Mikä meitä suomalaisia oikein rassaa, kun lähes päivittäin media syöttää meille uupumisjuttuja? Asiaa olen pyöritellyt päässäni, varmaan ihan turhaan. Eihän asia vatvomisellani miksikään muutu.

Median jutut ovat tietysti ongelmalähtöisiä. Jossain on aina murhe, syyllisyys tai muu ihmisen taakka. Niitähän julkisuus kaivaa, koska ne kuuluvat ajan henkeen.

Sanon heti kättelyssä, etten yhtään aliarvioi uupumista ja uupuneita. Elämä uuvuttaa, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ovatko selviytymiseväät kadoksissa? Luultavasti ovat. Siitäkin huolimatta, että tietoa on tarjolla. Kasvokkain saatavaa apua vähemmän.

Vertaistuki auttaa meitä sydänsairaita ja monia muitakin sairaita sietämään kroppamme kremppaa. Samanlaista vertaistukea pitäisi varmaan olla tarjolla muuallakin elämässä. Se on yksi keino pitää elämä kurssissa.

Me olemme loppujen lopuksi aika armotonta kansaa. Ei vain toisillemme, vaan olemme hyviä piiskaamaan myös itseämme. Olen satavarma, että vähemmälläkin suorittamisella pärjäämme. Ei työ ole rangaistus, se on osa elämää. Elämästä saa nauttia sekä työssä että vapaa-ajalla. Voi olla, että elämästä nauttimisen taito on jäänyt meiltä tyystin oppimatta.

Hyvätkin asiat tahtovat kääntyä ongelmiksi. Ennen kesälomia lehdissä jauhetaan lomastressistä. Tarkoittaa sitä, että lomalla pitäisi ennättää tehdä sata ja yksi asiaa. Muistan omalta työajaltani, miten työkaverit naureskelivat kollegalle, joka ilmoitti, ettei hän aio matkustaa lomalla minnekään. Hän on kotona ja tutustuu lähiseutuun.

Nyt ilmastomuutoksen varjossa tällainen ihminen taitaa olla sankari pikemmin kuin kummajainen.

Kun lomat alkavat lähestyä loppua, mediaan ilmestyvät työhönpaluustressiä käsittelevät jutut. On tietysti ikävää palata vapaudesta työpöydän ääreen, mutta sekin taitaa olla asennekysymys.

Työelämän karuutta jaksetaan jatkuvasti hokea. Ei työ ole tainnut koskaan olla herkkua, jos sen niin ottaa. Ennen työ oli monella kovin fyysistä, nyt se käy enemmän henkisen kantin päälle. Vai käykö? Ei kai työ ole koskaan ollut joko fyysistä tai henkistä, vaan molempien sekoitus.

Jos jotkut uskovat, että ennen kaikki oli paremmin, se on yhtä väärin ajateltu kuin se, että nykyään kaikki on vaikeampaa tai vaativampaa.

Kyllä kauhistuttaa se, että jo koulussa lapset ja nuoret opiskelijat tuntevat kantavansa liian painavaa kuormaa. Aikuiset lataavat lapsille ja nuorille monenlaisia vaatimuksia. Kuunnelkaapa vaan työelämän profeettoja, joiden mukaan elämässä pärjäävät tänään tietynlaiset ihmiset, huomenna pitää hallita kymmenen muuta taitoa, olla jokapaikan höylä, ihan pikkuisen liioitellen.

Sanoisin asiaan muutaman sanan, mutta jääköön, koska olen vain ihminen, en kaikkitietävä asiantuntija. Sanon vaan, että aikuiset antakaa edes lasten nauttia lapsuudesta ja nuorten kehittyä talouselämän vaateista hieman kauempana.

On hyvä muistaa, että suurin osa ihmisistä porskuttaa ihan OK. Valitettavan moni kuitenkin kamppailee jaksamisensa kanssa.

Ollaan ihmisiksi toisillemme!

Syyskesän sadosta nauttiva

Raija Hallikainen

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

     Raija 500x281